Suksilla, pyöräillen ja kännykällä
Perinteinen suunnistus on selvästi suosituin laji, mutta sen rinnalla on kolme pienempää suunnistuslajia. Hiihtosuunnistusta on harrastettu Suomessa 1970-luvulta saakka, mutta vähälumiset talvet uhkaavat lajin tulevaisuutta. 2000-luvulla mukaan tuli pyöräsuunnistus.
Pienin ja suurelle yleisölle tuntemattomin laji on tarkkuussuunnistus. Siinä ei mitata fyysistä suoritusta, vaan laji perustuu päättelytehtäviin. Rastit sijoitetaan hyvien kulku-urien varrelle, joten myös liikuntarajoitteiset voivat osallistua. Lajin arvokilpailuissa on erikseen parasarja, johon voi osallistua pyörätuolillakin liikkuva.
Kaikkia suunnistuslajeja on mahdollista harrastaa omatoimirastien kautta.
— Seurat oppivat koronan myötä uuden asian, eli rastit viedään maastoon viikoksi, ja kartan voi ostaa ilmoitetuista paikoista. Kaikki omatoimirastit löytyvät netistä rastilippu.fi-sivustolta, Mika Ilomäki kertoo.
Ennen korona-aikaa kuntorastitapahtumat olivat sidottuja tiettyyn päivään ja kellonaikaan. Aikaikkuna oli usein vain parin tunnin mittainen. Omatoimirastit sopivat Mika Ilomäen mielestä hyvin myös pandemian jälkeiseen aikaan.
— Uskon, että ne jäävät pysyväksi ilmiöksi tapahtumien rinnalle. Pieni haaste seuroille voi olla se, että maanomistajien kanssa voi olla hiukan vaikeampi sopia alueen käytöstä viikoksi kuin yhdeksi illaksi. Moni kuitenkin tykkää käydä suunnistamassa omia aikojaan. Koronan myötä on tullut hyviä käytäntöjä, ja tämä on yksi sellainen.
Kokonaan omatoimisuuteen perustuu mobo- eli mobiilisuunnistus. Siinä suunnistaminen tapahtuu kännykkäsovelluksella, jonka voi ladata omaan puhelimeensa sovelluskaupasta. Ratojen kartat aukeavat puhelimen ruudulle, ja leimaaminen hoituu qr-koodin avulla. Rastit ovat pysyvästi paikoillaan maastossa.
— Mobo on yksi helppo tapa kokeilla suunnistusta. Tiedän, että koulutkin ovat käyttäneet sitä opetuksessaan koronavuonna, kun lähellä on sattunut olemaan mobo-ratoja.
Terveyttä, ystäviä ja elämyksiä
Suunnistuksen alkeiskurssit järjestetään perinteisesti keväisin. Mika Ilomäki vakuuttaa, että ilman kurssiakin voi lähteä kuntorasteille, vaikka viimeisin suunnistuskokemus olisi koulusta tai armeijasta kymmenien vuosien takaa. Suunnistus.fi-sivulta löytyy kaikki aloittelijan tarvitsema perustieto harrastuksesta.
— Kuntosuunnistuksen helpoimmat kartat ovat todella helppoja: ne ovat noin kahden kilometrin mittaisia ja helpossa maastossa. Uudet tulijat ovat aina tervetulleita rasteille, ja järjestävän seuran henkilöt avustavat alkuun. Leimaamiseen tarvitaan sähköinen emit-kortti, mutta jos sellaista ei halua heti hankkia omakseen, voi iltarasteilla vuokrata seuralta kortin parin euron hintaan.
Mainospuheen aika: miksi suunnistus on niin hyvä harrastus?
— Se on erittäin terveellinen liikuntamuoto, joka tekee hyvää ihmisen mielelle ja kunnolle. On olemassa paljon tutkimustietoa siitä, miten metsäluonnossa oleminen vähentää ihmisen stressiä.
Kuntopuoli tulee siinä mukana. Suunnistuksesta voi saada elinikäisen harrastuksen ja elinikäisiä ystäviä. Nälkä myös usein kasvaa syödessä, ja suunnistamaan voi lähteä uusiin maastoihin vaikka ulkomaillekin. Suunnistajilla on usein myös hyvät elämänarvot. Siinä ei kilpailla niinkään muita vastaan, vaan se on ennen kaikkea oman itsensä voittamista, Mika Ilomäki kuvailee.
Suunnistusliiton toimitusjohtajan paras suunnistusmuisto sijoittuu lapsuuteen.
— Aloitin suunnistuksen 10-vuotiaana keväällä 1981. Vähän vastoin tahtoani minut vietiin suunnistuskouluun. Siihen aikaan oli sellainen perinne, että kilpailutoimintaan lähdettiin jo pari kuukautta myöhemmin. Nokialla sitten vastoin kaikkia odotuksia voitin oman sarjani, ja se oli todella sykähdyttävä kokemus, josta muistan kaiken vielä 40 vuotta myöhemmin.
Perustietoa suunnistuksesta: suunnistus.fi
Kaikki kuntosuunnistukset, myös omatoimirastit: rastilippu.fi