Vappu on Suomessa paitsi työn ja työväen, myös kevään tulon juhla. Tiesitkö, että simaa on täällä juotu jo tuhansia vuosia, ja vappuna tanssiminenkin on ikivanha perinne?

Vaikka meidän vappumme on saanut nimensä Englannissa syntyneeltä katoliselta nunnalta, se on oikeastaan hyvin suomalainen juhla. Toukokuun ensimmäisestä päivästä on tullut monessa muussakin maassa työväen ja työn päivä, mutta Suomessa vappu on sen lisäksi opiskelijoiden juhlapäivä ja kaiken kansan keväinen karnevaali monine perinneherkkuineen, joita ei liitetä vapunviettoon missään muualla.

Kuka oli tuo nainen, joka antoi paitsi nimen myös ajankohdan meidän vappujuhlallemme? Nunna Valburg perheineen teki lähetystyötä Saksan alueella 700-luvulla, ja hänet julistettiin pyhimykseksi sata vuotta myöhemmin. Pyhimykseksi julistaminen edellyttää ihmetekoja, ja Valburgin ansioiksi luettiin mm. raivotautisen koiran taltuttaminen ja merihädässä olevan laivan pelastaminen rukouksella.

Valburgin maalliset jäännökset siirrettiin 1.5.870 Eichstättiin Baijeriin, jonne hänen veljensä oli perustanut hiippakunnan. Kalliohaudasta alkoi tihkua parantavaa öljyä, joten paikalle saapui pyhiinvaeltajia. Pyhimyksen luut lepäävät yhä Eichstättissa Pyhän Valburgin benediktiiniläisluostarin (Kloster St. Walburg) kirkossa.

Helavalkeita ja tanssia

Vapun ajankohta siis tulee päivästä, jolloin Valburgin pyhäinjäännökset muuttivat Eichstättiin. Lähes tuhat vuotta myöhemmin samasta päivästä tuli työväen juhla ympäri maailman. Suomessa ensimmäinen työväen vappujuhla järjestettiin vuonna 1890, ja parhaimmillaan vappumarssille on osallistunut kymmeniätuhansia ihmisiä. Virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä, vapusta tuli 1979.

Ylioppilaat alkoivat kuitenkin viettää vappujuhlia jo kauan ennen työväkeä, Turun Akatemian aikoina 1700-luvulla, ja ottivat mallia sen viettoon Ruotsista. 1840-luvulla ylioppilaat alkoivat juhlia vappua Helsingin Kaisaniemessä.

Kaikille suomalaisille vappu alkoi tarkoittaa kevään tulon iloista juhlaa, joka yhdistyi luontevasti jo esikristilliseltä ajalta juontuvien toukojuhlien perinteisiin. Vastaavia kesän alkamisen juhlia ovat ammoisina aikoina Euroopassa viettäneet keltit ja germaaniset kansat.

Suomalaisella vapulla on siis tosiaan monenkirjavat juuret. Ja kun muu maailma viettää toukokuun ensimmäistä päivää nimenomaan sen nimisenä työväen juhlapäivänä, me vietämme edelleen vappua Valburgin mukaan ja juhlimme samalla myös kevättä — usein palellen ja joskus jopa räntäsateessa, mutta kuitenkin.

Entisaikojen toukojuhlissa sytytettiin helavalkeita pahojen henkien karkottamiseksi. Niissä myös juotiin simaa ja tanssittiin, ja kas: vapputanssit ovat edelleen suosittuja ympäri Suomen. Helsingin Vallilassa yhteen puistikkoon ahtautuu vappuaattona tuhansia tanssijoita.

Meillä on hienoimmat tippaleivät

Viikingitkin joivat simaa, sanotaan usein, kun halutaan muistuttaa, miten perinteikkäästä juomasta on kyse. Se on totta, mutta Suomen alueella simaa juotiin jo ennen viikinkien aikaa. Arvellaan, että jo 2500 vuotta sitten täällä tehtiin olutta ja simaa, joka oli nykyistä lapsillekin sopivaa juomaa alkoholipitoisempaa. Sima tehtiin pitkään hunajalla, sokeri syrjäytti sen vasta 1800-luvulla. Monet ovat sitä mieltä, että paras sima syntyy edelleen hunajaa käyttäen.

Sima oli perinteinen suomalainen juhlajuoma ympärivuotisesti, mutta vappujuomaksi sen onnistui markkinoimaan meille raittiusliike 1800-luvun lopulla.

”Eihän se oikein miltään maistu, mutta se on niin kaunis”, sanoo moni tippaleivästä. Upporasvassa kypsennetyn tippaleivän alkuperä on jäljitetty yli tuhannen vuoden taakse Persiaan. Erilaisia variaatioita siitä tunnetaan ympäri maailman, mutta siinä missä muualla tehdään littania tippaleipiä, meillä Suomessa ne ovat monikerroksisia kaunokaisia. Suomalaisissa säätyläiskodeissa paistettiin tippaleipiä juhliin ainakin jo 1700-luvulla, ja vappuherkkuja niistä tuli 1800-luvun puolella.

Useimmille meistä vappu ei maistu miltään ilman kunnon munkkeja. Sianrasvassa uppopaistetut leivonnaiset tulivat meille ilmeisesti Saksan suunnasta, jossa ne tunnettiin jo 1300-luvulla. Munkeiksi niitä on meillä kutsuttu ainakin 1600-luvulta saakka. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan nimitys tulee tosiaan siitä, että leivonnaiset muistuttivat ruskeisiin kaapuihin verhoutuneita pulleita luostarimunkkeja.

Tuoreimpia vappuperinteitä edustaa vappupallo, mutta silläkin on ikää yli sata vuotta. Kumisia ilmapalloja alettiin tuoda Viipuriin ja Helsinkiin 1900-luvun alussa Saksasta. Vappupallot yleistyivät 1920-luvulla, ja 1980-luvulla markkinoille tulivat nykyisin suositut foliopallot.

Näin askartelet vappuhuiskan muovipusseista:
https://kotiliesi.fi/kasityo/askartelu/vappuhuiska-ohje/