Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset ry valitsevat vuoden vihanneksen, ja tänä vuonna valinta osui porkkanaan, joka on Suomessa perunan jälkeen suosituin kasvis: suomalaiset syövät sitä vuodessa henkeä kohti noin yhdeksän kiloa.

Porkkanoita on voinut ostaa rouskuteltavaksi pitkin kesää, mutta varsinainen porkkanasesonki ajoittuu syyskuulle: silloin nostetaan talveksi varastoitavat porkkanat. Täyteen kokoon kasvaneet porkkanat ovat keränneet talvehtimista varten pääjuureensa sokereita, ja niiden ravintopitoisuus on nyt huipussaan.

Porkkanan tärkein ja tunnetuin terveyttä edistävä ominaisuus on sen sisältämä beetakaroteeni, joka on A-vitamiinin esiaste. Beetakaroteenista ihmisen elimistö valmistaa tarvitsemansa määrän A-vitamiinia, jota tarvitaan ihon, näön ja limakalvojen hyvinvointiin. Sopivan päiväannoksen beetakaroteenia saa jo yhdestä keskikokoisesta porkkanasta. Parhaiten beetakaroteeni imeytyy elimistöön kypsennetystä porkkanasta, ja imeytymistä edistää, jos porkkanan kera nauttii rasvaa.

Beetakaroteenin lisäksi porkkana sisältää muutakin terveellistä: K- ja C-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineihin kuuluvaa foolihappoa, kaliumia, magnesiumia ja seleeniä sekä kuitua.

Hovin lempiväri

Suomalaista porkkanaa kannattaa suosia terveysvaikutusten lisäksi myös sen ekologisuuden ja työllistävän vaikutuksen vuoksi: porkkanaa viljelee täällä ammattimaisesti noin 300 puutarhayrittäjää yli 1700 hehtaarin peltoalalla.

Porkkanaa alettiin viljellä ensimmäiseksi Keski-Aasiassa, ja Euroopassakin sitä on viljelty keskiajalta saakka. Silloin porkkanat olivat violetteja, keltaisia tai valkoisia — nykyisin niistä puhutaan väriporkkanoina, koska vallan on ottanut 1600-luvulla Hollannissa jalostettu oranssi porkkana. Hiukan hassua kyllä, mutta syömme nimenomaan oransseja porkkanoita siksi, että se sattui olemaan Hollantia hallinneen Orania-Nassau -suvun lempiväri. Hoville mieluinen oranssi väri saatiin aikaan risteyttämällä valkoisia ja violetteja porkkanoita. Niistä porkkanoista polveutuvat nykyisinkin viljellyt lajikkeet.

Hassunmuotoisiksi kasvaneet porkkanat ovat vuosikymmeniä olleet tuttu näky lehtien sivuilla ympäri maailmaa. Innokkaat porkkanaharrastajat ovat kehittäneet menetelmiä, joilla porkkanat saa venymään ällistyttäviin mittoihin: maailman pisin porkkana on 6,3 metriä pitkä ja painavin porkkana 10,17 kiloa.

Mehua, sämpylöitä ja soppaa

Porkkana on herkkä etyleenille, jota muun muassa tomaatti, banaani ja omena erittävät. Kotona porkkanat kannattaa säilyttää erillään niistä, sillä etyleenin vaikutuksesta porkkanan maku muuttuu, jopa kitkeröityy. Oikea säilytyspaikka porkkanoille on jääkaappi, ja porkkanat kannattaa pitää pussissa.

Porkkanaa on saatavilla kaupoista ympäri vuoden, mutta jos sitä haluaa säilöä, käsillä alkavat olla parhaat hetket siihen. Vanhan ajan maakellarissa porkkanat säilyisivät nahistumatta kevääseen saakka, mutta harvalla on nykyisin onni omistaa maakellaria. Pakastimeen porkkanaa voi säilöä keitettynä mutta myös raakana: Marttojen mukaan porkkanaraasteen voi pakastaa sopivina annoksina, ja se kannattaa maustaa tilkalla sitruunamehua.

Porkkanasta voi puristaa terveellistä mehua, jonka voi pakastaa. Mehustamisesta syntyvä kuitukin kannattaa hyödyntää esimerkiksi sämpylätaikinassa. Viitseliäimmät tekevät porkkanoista hilloa tai marmeladia tai pikkelöivät esimerkiksi kukkakaalin ja retiisin kanssa. Monien mielestä porkkana kaipaa kylkeensä hiukan happoa. Porkkanaa yhdistetäänkin usein appelsiinin, sitruunan tai tyrnin kanssa. Aromikkain osa porkkanaa ovat sen naatit, joista voi valmistaa pestoa. Arkiseen ruokapöytäämme porkkana tulee raasteen lisäksi usein keittojen ja pataruokien muodossa. Jos muukin ruoka valmistuu uunissa, lisäkkeeksi kannattaa laittaa halkaistuja porkkanoita, joita paahdetaan öljyn ja mausteiden kera noin vartin verran.
Perunaan tykästyneitä suomalaisia muistutetaan välillä tekemään perunamuusin sijaan porkkana-perunasosetta. Porkkanalaatikonkaan syömistä ei tarvitse rajoittaa joulunpyhiin. Muutama vuosi sitten hitiksi nousi porkkala, eli porkkanasta valmistettu kasviskorvike juhlapöydän graavilohelle.

Sosekeittojen ystäville porkkana on tuttu ainesosa, ja lisäämällä keittoon esimerkiksi linssejä tai makeuttamatonta maapähkinävoita siihen saadaan myös proteiinia. Syksyllä kahvipöytään nostetaan tietysti itse tehty porkkanakakku ja lapsille paistetaan porkkanalettuja. Keittiössä puuhaillessa kannattaa muistaa vanha lastenlaulu ja siinä ohessa popsia yksi porkkana. Iso porkkana painaa 100 grammaa, eli se on jo viidesosa siitä puolen kilon kasvistavoitteesta, johon tällä hetkellä yltää suomalaisista naisista vain 22 % ja miehistä 14 %.