Kirjaudu OnlineenSähkö- ja elektroniikkajätteen kierrätys on kuluttajalle maksutonta. Siitä on tehty myös helppoa, sillä keräyspisteitä on kattavasti Suomen joka kolkassa. Yli 95 % SER-jätteestä pystytään kierrättämään uusien tuotteiden raaka-aineiksi.
Hella hajosi, pakastin pimahti, radio rikkoutui. Sähkö- ja elektroniikkajätettä syntyy kaikissa kotitalouksissa.
— Keräämme SER-jätettä 55-65 tuhatta tonnia vuodessa, eli se on suurin piirtein 10 kiloa asukasta kohden, kertoo SER-tuottajayhteisö ry:n (SERTY) toiminnanjohtaja Arto Puumalainen.
SERTY hoitaa jäsenyritystensä eli sähkö- ja elektroniikkalaitteiden maahantuojien ja valmistajien puolesta tuottajavastuun. Se tarkoittaa tuotteiden elinkaaren loppua, siis jätehuoltoa.
— Meillä on olemassa koko maan kattava keräyspisteverkosto ja logistiikka lukuisiin kierrätyslaitoksiin, joihin laitteet toimitetaan kierrätettäviksi. Kuluttajat voivat palauttaa rikkonaiset tai tarpeettomat laitteensa joko kaupan keräyspisteeseen tai sitten meidän jätelaitosten ympärille rakennettuihin niin sanottuihin runkokeräyspisteisiin. Meillä on liki 500 keräyspistettä, joissa on pääsääntöisesti keräysvälineinä kontit ja avolavat. Lisäksi ovat kauppakeräyspisteet.
Jokaisen kaupan, joka myy sähkölaitteita, tulisi kerätä ainakin vastaavantyyppiset laitteet. Noin 2000 kaupassa on SER-jätteen keräyspiste. Jos ostat kaupasta uuden ison kodinkoneen kuten hellan tai pakastimen, myyjä ottaa vanhan laitteesi kierrätettäväksi. Kaikki pienemmät (alle 25 senttiä) laitteet voi viedä kauppojen SER-kierrätykseen ilman ostovelvoitetta. Jos taas haluat hävittää ison laitteen ostamatta tilalle uutta, sinun tulee itse toimittaa se alueelliselle SER-keräyspisteelle.
Murskataan ja seulotaan
Koska laitteita on niin monenlaisia, tarvitaan eri tavalla erikoistuneita kierrätyslaitoksia. Forssassa toimiva Cool Finlandin käsittelylaitos on esimerkiksi erikoistunut kylmälaitteiden kierrätykseen.
— Kierrätys lähtee liikkeelle esikäsittelyn kautta, eli laitteista poistetaan haitalliset ja vaaralliset aineet. Niistä otetaan pois akut ja paristot. Kylmälaitteista poistetaan kylmäaine ja kompressori, joka on jo itsessään kierrätettävä tuote. Jos mahdollista, niin esikäsittelyssä poistetaan myös kaapelit ja virtajohdot, koska niillä on oma prosessinsa. Samoin on piirikorttien kanssa. Ne ovat monesti materiaaliarvoltaan varsin arvokkaita, joten ne kannattaa ottaa erikseen talteen, Arto Puumalainen sanoo.
Ylipäänsä laitteista otetaan pois kaikki irtonainen kuten mikroaaltouunien lasilevyt ja pölynimurien pölypussit, joita ei haluta mukaan varsinaiseen kierrätysprosessiin. Se alkaa laitteen murskaamisella.
— Siinä pyritään erottelemaan erilaiset materiaalit toisistaan. Erottelu perustuu magnetismiin tai käytetään pyörövirtaerottimia tai tuuliseuloja tai ihan perinteisiä täryseuloja. Näin saadaan muovit eroteltua metalleista ja eri metallit toisistaan. Jopa kellutusprosesseja voidaan käyttää, että saadaan sopivan puhdasta raaka-ainetta aikaiseksi.
Erotellut materiaalit lähtevät kierrätyslaitoksista yleensä jonkinlaiseen sulattoon. Siellä ne jalostetaan sellaiseen muotoon, että niitä voidaan hyödyntää uusien tuotteiden valmistuksessa.
— Kierrätetty materiaali voi tulla meille takaisin käyttöön pesukoneena tai autona tai lusikkana, minä hyvänsä. Kun raaka-aine on saatu teollisuuden käyttöön, niin sattuma ja kaupankäynti ohjaavat, mihin se loppujen lopuksi päätyy.
Kerätystä SER-jätteestä pystytään tällä hetkellä kierrättämään yli 95 %. Eniten haasteita on laitteiden muovin kanssa.
— Laitekanta on vanhaa ja muovilaatuja on paljon. Se tekee kierrätyksestä hankalaa. Tällä hetkellä iso osa muoveista menee valitettavasti polttoon, mutta sekin on parempi kuin että ne olisivat jossain penkassa.
Viimeisin jätelain uudistus tuli vuonna 2020, ja silloin pakkausten tuottajavastuut laajenivat. Se on tuonut vauhtia muovien kierrätyksen kehittämiseen.
— Parempaan päin mennään koko ajan. EU-velvoitteet uusiomateriaalien käytöstä tiukkenevat koko ajan, ja se tuo tuotekehitysintoa ja tulee varmasti johtamaan siihen, että ratkaisut SER-muovien hyödyntämiseksi löytyvät.
Kännykät pois pöytälaatikosta
Suhdanteet näkyvät kotitalouksien SER-jätteen määrässä. Koronapandemian alettua ihmiset viettivät paljon aikaa kotona, uusivat kodinkoneita remonttien yhteydessä ja hankkivat viihde-elektroniikkaa. Nyt näkyy inflaation vaikutus.
— Kilomääräisesti suurin osa meidän laitteista tulee tällä hetkellä suurista kodinkoneista eli kylmälaitteista, liesistä ja pesukoneista. Ne ovat tyypillisesti sellaisia tuotteita, että jos menevät rikki, niin tilalle on hankittava uusi. Kaiken ei-välttämättömän hankintaa taas juuri nyt lykätään ja harkitaan tarkkaan. Että tarvitseeko juuri nyt vaihtaa televisio isompaan, jos se vanha kuitenkin toimii, Arto Puumalainen sanoo.
Isojen SER-laitteiden kierrättäjinä me suomalaiset alamme olla varsin hyviä. Pienimmät laitteet sen sijaan tuppaavat jäämään nurkkiin.
— Kyllähän meidän yksi perisynti Suomessa on — allekirjoittanut mukaan lukien — että kännykät ja läppärit jäävät aika helposti autotalleihin ja pöytälaatikoihin. Ne saisi kyllä viedä kierrätykseen varsin rivakkaa vauhtia. Kai meissä jokaisessa jonkinmoinen hamsteri asuu, sillä vaikka kierrätyspisteitä on parituhatta, nuo laitteet eivät vielä kierrä ihan toivotulla tavalla.
Tietoturva-asiat mietityttävät varmasti monia kierrättäjiä. Ne kannattaakin ottaa vakavasti, Arto Puumalainen sanoo.
— Kaikki omat tiedot häviävät laitteesta varmasti siinä kierrätysprosessissa. Liki kaikista kodinkoneliikkeistä löytyy tietoturva-astia. Niitä kannattaa käyttää, sillä silloin laitteen kierrätys on valvottu prosessi alusta loppuun asti. Jos laite jostain syystä on sen kuntoinen, että se voidaan ottaa uudelleen käyttöön, niin siinä käytetään aina tiedonhävitysohjelmaa, jolla saadaan kovalevy tyhjennettyä, eikä ole pelkoa että siellä olisi omia henkilökohtaisia tietoja, valokuvia tai sähköposteja tai muuta kenenkään saavutettavissa.
Jos asiassa haluaa pelata oikein varman päälle, Arto Puumalainen vinkkaa tutustumaan Seiffi-nimiseen palveluun. Maksullisen palvelun kautta oman laitteensa hävitystä pystyy seuraamaan loppuun saakka.
Takavuosina oli tavallista törmätä metsässä vanhaan hellaan. Nyt se on harvinaista.
— Kuntayhtymien puolelta tulee jonkin verran palautetta, että valvomattomiin hyötyjätepisteisiin jätetään laitteita, ja taloyhtiöiden jätekatoksissa on välillä mikroaaltouuneja ja vastaavaa. Mutta luvattomia sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kaatopaikkoja ei ole tullut pitkään aikaan vastaan, enkä ole luonnossa nähnyt aikoihin SER-jätettä. Se on kyllä hyvä asia.
Kuluttajatutkimusten mukaan ihmiset ovat nykyisin hyvin tietoisia siitä, miten SER-jätteiden kanssa pitää toimia.
— Mutta se, miten he toimivat, on aina vähän toinen juttu. Maapalloa pitäisi pelastaa, mutta puheet ja teot eivät ihan aina kohtaa.
