Kirjaudu OnlineenJuuri nyt on käsillä paras aika nauttia ruskasta Etelä-Suomessa. Lue vinkit, minne sinunkin kannattaa lokakuussa suunnata ihailemaan luonnon väriloistoa.
Ruskaksi kutsuttu ilmiö alkaa syksyllä, kun päivät lyhenevät ja ilma viilenee. Kasvit alkavat varautua tulevaan talveen ja lepoaikaan: yhteyttäminen loppuu, ja ne alkavat hajottaa lehdissään olevaa lehtivihreää. Silloin esiin tulevat vihreän alta lehden sisältämät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit. Värit tulevat esiin sitä paremmin, mitä suurempia lämpötilaeroja päivän ja yön välillä on. Kun yöllä halla käy puraisemassa, tuloksena on kirkkaina hehkuvia ruskan värejä.
Kun lehtivihreä on vetäytynyt kasvin syvimpiin kerroksiin, lehdet putoavat. Sitä ennen saamme hetken nauttia ruskasta, joka on korkeiden leveysasteiden erityispiirre. Etelän maissa useimmat kasvit ovat ikivihreitä, eivätkä pudota lehtiään, joten ruskaakaan ei ole. Värikästä ruskaa ihaillaan suurimmalla innolla Pohjoismaissa, osissa Pohjois-Amerikkaa — ja Japanissa, jossa ilmiön nimi on koyo tai momijigari. Isossa osassa Japanin ruskaa ovat syvänpunaisiksi muuttuvat momijit eli japaninvaahterat, mistä jälkimmäinen ruskan nimitys tulee. Koyo on yhtä tärkeä osa japanilaisten syksyä kuin kirsikankukat kevättä. Syksyn väriloiston ihailu on heille satoja vuosia vanha perinne.
Iso osa maailman ihmisistä jää kuitenkin kokonaan osattomiksi syysruskasta, joten suomalaisten kannattaa ylpeänä nauttia ilmiöstä, jota voi hyvällä syyllä kutsua luonnon tarjoamaksi ilmaiseksi väriterapiaksi.
Painu suolle tai kiipeä torniin
Minne siis mennä? Ruska on siitä mukava ilmiö, että se kaunistaa niin pihat kuin kokonaiset kaupungitkin. Lähin ruska voi siis löytyä kotipihalta, jos siellä kasvaa lehtipuita, koristepensaita tai köynnöskasveja, jotka vaihtavat syksyn tullen väriä. Tuttujen villiviinien ja tuhkapensaiden rinnalle on viime vuosina puutarhoihin tullut paljon muitakin ruskakasveja kuten sumakit, erilaiset jalostetut pihlajat, katsura, helmipensas ja neidonhiuspuu.
Puiden ruskaa pääsee ihailemaan kaikkialla, missä vain on lehtipuita. Kaikki lehtipuut eivät tosin vaivaudu meitä varten koreilemaan — tammen lehdet muuttuvat ruskeiksi, kunnes viimein talven kynnyksellä putoavat. Leppäkään ei yleensä kellastu. Koivut sen sijaan ovat parhaimmillaan aivan kirkkaankeltaisia ja pihlajat punaisia. Haapa vaihtaa väriä joko keltaiseksi tai punaiseksi. Varmimmin kaunista ruskaa tarjoavat vaahterat, joiden lehdet voivat saada niin keltaisen, punaisen kuin hehkuvan oranssin sävyjä.
Lehtipuut viihtyvät peltoaukeiden laidoilla ja metsäsaarekkeissa, joissa on näkyvillä usein hienoja ruskaisia maisemia. Aukeiden ohella hyviä katselupaikkoja ovat tietysti korkeat paikat, kuten näkötornit ja kallioiden laet. Lapin ruskasta suurin osa on niin sanottua maaruskaa, koska puustoa on tuntureilla vähän. Etelässä maaruskaa löytää soilta ja tuoreista metsistä. Varpukasveista kauneimpia ovat mustikka ja juolukka, joiden lehdet saavat punaisen ja violetin sävyjä. Suolla väriä vaihtavat erilaiset heinät ja rahkasammalet, ja parhaimmillaan suo voikin olla kuin punaisen ja oranssin kirjava räsymatto.
Ruskaa kannattaa lähteä ihailemaan aurinkoisella kelillä, sillä silloin värit hehkuvat kauneimmin ja ikuistuvat myös valokuviin upeasti.
Vielä riittää valoa retkeillä
Etelässä ruskasesonki alkaa syyskuun lopussa ja jatkuu koko lokakuun — ainakin periaatteessa.
— Ihan täydellinen osuminen on hankalaa. Puiden lehtien kellastuminen ja punertuminen tulee kyllä aina aika lailla samaan aikaan täällä päin. Vuosittaisia eroja on jonkin verran, mutta ei luonto koskaan tähän aikaan enää vihreimmillään ole, eikä koskaan ole toisaalta ollut niinkään, että kaikki lehdet olisivat jo lähteneet puusta, sanoo Jouni Palén, jonka yritys Erärenki vie ryhmiä ihailemaan ruskaa.
— Torronsuo on kiva ruskaretkikohteenakin, koska siellä väriä ja näkyvyyttä on enemmän. Näkyvyydellä tarkoitan sitä, että näkee kauas, kun on avaraa. Kun puhutaan Lapin ruskasta, niin Torronsuon ruska on varmaan eniten siihen suuntaan olevaa — siellä on paljon sammalta ja sen tapaista kasvustoa, joten maaruskaa esiintyy enemmän kuin metsäisemmässä maastossa.
Erärengin lokakuun melontaretket suuntautuvat Liesjärvelle ja Lopen Melkuttimille. Molemmat kohteet ovat sellaisia, että rakentamatonta rantaa on paljon, ja rantapuuston ruska avautuu katseltavaksi vesiltä käsin.
— Maaruskaa ei vesiltä näe, koska rannat ovat puustoisia, mutta rannan väritys heijastuu varsinkin tyynellä kelillä mukavasti vedestä. Siitä saa sellaisen tuplavaikutelman, että voihan sitä ajatella, että se on sitä maaruskaa — tai vesiruskaa — se peilikuva siinä vedessä. Jokimaisema on vähän haastava, koska näkyväisyyttä ei niin ole, mutta rannan heinikkokin saattaa ruska-aikaan olla kaunis.
Ruskan matkailupotentiaaliin on viime vuosina havahduttu enenevässä määrin. Visit Finland (entinen matkailun edistämiskeskus) avasi internet-sivuilleen ruskavahdin nimellä kulkevan karttatoiminnon, josta voi seurata ruskan edistymistä eri puolella Suomea. Metsähallitus julkaisi kaksi vuotta sitten Väriterapiaa-nimisen elämysreitin lounaisrannikon ruskamaisemiin.
Lapin-reissuihin kuuluvia monen päivän ruskaretkiä tuskin aletaan täällä etelässä harrastaa, mutta muutaman tunnin tai yhden päivän mittaisten ruskaretkien Jouni Palén soisi mielellään yleistyvän. Hän kannustaa niin perheitä kuin työ- ja kaveriporukoita lähtemään luontoon.
— Nyt on oivallinen ajankohta katkaista syksy yhteiseen, hyvinvointia lisäävään tekemiseen luonnossa. Vielä on jäljellä valoa ja päivällä pituutta.
Erärengin järjestämän ruskaretken — tehtiinpä sen sitten jalan tai kanootista käsin — ei ole tarkoitus olla mikään urheilusuoritus, Jouni Palén sanoo.
— Samanlaisella idealla voisi lähteä omallekin retkelle, pysähtymään ja katsomaan kaikessa rauhassa. Ruskaretken voi tehdä myös puistoon. Esimerkiksi Forssan keskustan kansallisen kaupunkipuiston jokirantoja kulkiessa voi nähdä värikkäiden puiden heijastuvan vedestä kauniisti.
Tutustu lisää:
Ruskavahti:
https://www.visitfinland.com/en/autumn-foliage-live/
Puutarhan ruskakasvivinkit:
https://muhevainen.fi/oppaat/teemapuutarhat/ruskakasvit/
Jutussa on käytetty lähteenä myös:
https://www.vr.fi/vinkkeja-junamatkailuun/ruskaretki
