Taas se on täällä, karkausvuosi. Koska Rooman valtakunnan diktaattori Julius Caesar rukkasi kalenteria 2000 vuotta sitten, lähetti presidentti Urho Kekkonen naisille hamekankaita, ja Lapinjärven kunta myi rakastavaisille tontteja puoleen hintaan.
365,2422 päivää. Sen verran on vuoden oikea pituus eli se aika, jonka Maa käyttää matkaansa Auringon ympäri. Ilman karkauspäivää vuodenajat lähtisivät pikku hiljaa vaeltamaan kalenterissa pois totutuilta paikoiltaan. Syyskuussa voisi olla kevät, ja suomalaista joulua voitaisiin viettää Australian malliin helteiden keskellä. Ihan hetkessä tämä ei kuitenkaan tapahtuisi, vaan siihen kuluisi satoja vuosia.
Ongelmaan havahduttiin jo muinaisessa Rooman valtakunnassa. Roomalaisen kalenterin helmikuussa oli 23 päivää, ja Julius Caesarin johdolla siihen lisättiin 24. päivä, karkauspäivä. Klappia oli kuitenkin edelleen, ja ajan kuluessa pääsiäisen vuodenaika alkoi muuttua niin, että kirkonmiehiä huoletti. Juliuksen juliaanista kalenteria viilasi tarkemmaksi 1500-luvulla paavi Gregorius XIII, ja siksi meidän käytössämme olevaa kalenteria kutsutaan gregoriaaniseksi kalenteriksi. Sadalla jaollisista vuosista karkausvuosia ovat nyt vain 400:lla jaolliset vuodet, eli viimeisimpänä vuosi 2000. Kalenteriin jäänyttä pientä epätarkkuutta korjataan lisäämällä aikaan karkaussekunteja. Viimeksi näin tehtiin vuonna 2015.
Karkauspäivä pysyi Suomessa Julius Caesarin määrittelemällä paikalla aina vuoteen 2000 saakka. Siitä saakka karkauspäivä on ollut meillä 29.2. Silloin ei ole kenenkään nimipäivä, mutta lapsia tietysti syntyy joka karkauspäivä. Milloin päivänsankaria kuuluu onnitella niinä vuosina, kun karkauspäivää ei ole? Sen voi sankari päättää itse, mutta viranomaisen mielestä ikä muuttuu vasta 1.3.
Rukkaset ja Marimekkoa
Kaikki tietävät, että karkauspäivänä naiset pistävät töpinäksi ja kosivat miehiä. Perinteen synty on jäljitetty vuosisatojen taakse Irlannin suojeluspyhimyksiin. Legendan mukaan abbedissa Brigid Kildarelainen valitteli piispa Patrickille, miten naiset joutuvat odottelemaan saamattomien miesten kosintaa. Piispa sitten antoi naisille luvan kosia miehiä karkauspäivänä, jolloin kaiken katsottiin olevan muutenkin hiukan sekaisin. Jos mies kieltäytyi tarjouksesta, hän oli velvollinen hyvittämään naisen mielipahaa. Kun perinne rantautui Suomeen 1800-luvulla, sitä toteutettiin pilke silmäkulmassa. Pettymään joutunutta kosijaa hyviteltiin täällä hamekankaalla. Britteinsaarilla naiset saivat tyytyä hansikkaisiin.
Turun Sanomissa epäiltiin helmikuussa 1936, että odotettavissa olisi tavallista enemmän kosintoja, koska lakiin oli tullut muutos: ”Tänä vuonna on ikäneitojen hyökkäys karkauspäivänä Suomessa tavallista tuimempi, sillä meillähän astui kuluvan vuoren alusta voimaan n.s. vanhanpojan vero, joka tietää sitä, että 24 v. täyttäneet naimattomat sekä naiset että miehet joutuvat suorittamaan tuloveronsa 20 % suurempana kuin naimisissa olevat ja perillispuolen hyvin suorittaneet kansalaiset.” Ei tiedetä, paljonko tuo vero vaikutti naimahaluihin, mutta se poistui vuonna 1975.
Suomen tunnetuin hamekankaiden ostaja oli presidentti Urho Kekkonen, joka jäi leskeksi vuonna 1974. Naiset lähettivät vuoden 1976 karkauspäivänä Kekkoselle kosintakirjeitä. Presidentti vastasi kaikkiin tarjouksiin kieltävästi ja liitti mukaan Marimekon kangasta hametta varten.
Kekkosen lähettämä laadukas hamekangas oli varmaan kosijoille mieleen, mutta nykynäkökulmasta katsoen hän asetteli sanojaan joskus aika tökerösti. UKK-arkiston johtaja on kertonut, että eräälle kosijalle presidentti oli vastauskirjeessään antanut painonhallintaohjeita. Kosija oli kirjeessä kertonut olevansa 170-senttinen, ja hänellä oli ollut painoa 72 kiloa — ilmeisesti sitten liikaa presidentin makuun.
Hauskanpitoa ja halpoja tontteja
Solmitaanko karkausvuonna enemmän avioliittoja kuin muulloin? Ehkä, sillä Tilastokeskuksen käyrässä näkyy, että vuonna 2000, 2004, 2008 ja 2012 on Suomessa menty naimisiin enemmän kuin edellisenä tai sitä seuraavana vuonna. Sen jälkeen karkausvuosi ei näytä vaikuttaneen, sillä solmittujen avioliittojen määrä väheni jatkuvasti, kunnes kääntyi 2022 nousuun. Kreikassa ei sen sijaan haluta mennä naimisiin karkausvuonna, sillä sen uskotaan tuottavan liitolle huonoa onnea.
Tuskin kalenterissa on sellaista päivää, jota markkinamiehet eivät olisi keksineet jotenkin hyödyntää. Vuonna 1980 alkoi ilmestyä ranskalainen satiirilehti La Bougie du Sapeur, joka julkaisee uuden numeron vain karkausvuonna. Se on siten maailman harvimmin ilmestyvä sanomalehti.
Anthony puolestaan on reilun viiden tuhannen asukkaan pikkukaupunki Texasissa Yhdysvalloissa. Karkauspäivänä syntynyt Anthonyn kauppakamarin jäsen hoksasi, ettei mikään kaupunki maailmassa ole vielä ominut päivää itselleen. Niinpä Anthony ja saman niminen, New Mexicon osavaltion puolella oleva sisarkaupunki, julistautuivat yhdessä vuonna 1988 maailman karkausvuosipääkaupungeiksi. Siitä lähtien Anthonyt ovat järjestäneet karkauspäivänä koko ajan suuremmaksi paisunutta festivaalia laulun, tanssin, ruuan ja kaikenmoisten huvitusten merkeissä.
Suomessakin osataan: vuodesta 2000 saakka Lapinjärven kunta Uudellamaalla on tempaissut karkauspäivänä. Rohkeasti estradilla kosintansa esittäneet ja sitä myötä pariutuneet ovat saaneet ostaa kunnalta tontin puoleen hintaan. Vuonna 2020 tapahtuma laajeni, ja kosijoiden lisäksi kaikki julkisesti rakkautensa toisilleen tunnustavat pariskunnat saivat tonttiedun lisäksi paikallisia tuotteita sisältäneen lahjan. ”Rakkausjuhlalle” ei kuitenkaan ole luvassa jatkoa tänä vuonna, sillä pieni kunta suuntaa nyt kaikki paukut 450-vuotisjuhliin, joita vietetään 2025, kertoo hallintojohtaja Susanne Sjöblom. Toivotaan, että rakkautta kuitenkin juhlitaan Lapinjärvellä taas neljän vuoden kuluttua.