Miksi lumihiutaleet ja kuurankukat ovat niin kauniita? Sitä ei tiedetä. Jostain syystä ne noudattavat heksagonista kidejärjestelmää eli niissä on aina kuusi sakaraa. Sen sijaan, että falskaavan ikkunan väliin muodostuisi pakkasella epämääräistä tuhrua, siihen ilmestyy säännöllisiä kuvioita, kuurankukkia, joista Joel Hallikainen hitissään lauloi.

Ikkunan pintaan voi tulla myös huurretta, mutta se on eri asia. Huurretta muodostuu, kun nestemäinen vesi jäätyy pieninä pisaroina. Se ei muodosta kauniita kukkia, niin kuin kuura, joka on syntynyt vesihöyrystä tiivistymällä.

Kylmän ikkunan lisäksi kuura voi tehdä kauniita kuvioitaan myös jäälle, hangen pinnalle tai vaikka puun oksille, jos tarjolla on vesihöyryä. Esimerkiksi sulana pysyneen puron yläpuolella olevien puiden alimmat oksat voivat olla kuurankukkien peitossa.

5000 lumihiutaletta

Talvella monen suomalaiskodin ikkunoihin ilmestyy myös paperista tehtyjä, pitsimäisiä lumihiutaleita. Niitä on päiväkodeissa ja kouluissa kieli keskellä suuta leikannut jo monta sukupolvea. Käsitöiden ystävät ovat innostuneet Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta.

Vaikuttaa siltä, että lumihiutaleiden kauneus on kiehtonut ja askarruttanut ihmisiä aina. Varhaisin lumihiutaletutkija on jäljitetty noin vuoteen 150 ennen ajanlaskumme alkua. Silloin kiinalainen Han Ying vertaili kukkien ja lumihiutaleiden säännöllisiä muotoja. Varhaisimpana lumen olomuodon kuvaajana pidetään 1200-luvulla vaikuttanutta saksalaista dominikaanimunkki Albertus Suurta, joka oli aikansa oppineimpia miehiä. 1600-luvulla lumihiutaleet askarruttivat niin tähtitieteilijä Johannes Kepleriä kuin filosofi René Descartesia. Samalla vuosisadalla keksittiin mikroskooppi, ja sen alle asetettiin tietysti myös lumihiutaleita. Huomattiin, että jokainen hiutale oli hiukan erilainen, vaikka kaikissa oli kuusi sakaraa.
1800-luvulla hiutaleita alettiin jaotella tyyppeihin. Vuonna 1832 japanilainen Doi Toshitsura esitteli kirjassaan 86 lumihiutaleen alalajia — ja löysi myöhemmin 11 lisää.

Ensimmäisen valokuvakirjan lumihiutaleista julkaisi saksalainen Richard Neuhauss 1893, mutta häntäkin enemmän aiheesta innostui yhdysvaltalainen tutkija ja valokuvaaja Wilson Bentley. Bentley kiinnitti paljekameransa mikroskooppiin ja onnistui ottamaan tarkkoja kuvia hiutaleista, jotka oli pyydystänyt mustalla sametilla peitetyille, jäähdytetyille levyille. Hän kuvasi yli viisituhatta lumihiutaletta, ja jokainen niistä oli erilainen. Bentleyn vuonna 1931 yhdessä fyysikko William Jackson Humphreysin kanssa julkaisemasta lumihiutalekirjasta tuli klassikko.

Jos haluat itse tallentaa taivaalta leijailevien lumihiutaleiden kauneutta kameralla, muista yksi tärkeä sääntö: hiutale sulaa silmänräpäyksessä joutuessaan tekemisiin lämmön kanssa. Laita siis jokin sopiva tumma alusta pakastimeen kylmentymään, ennen kuin menet keräämään siihen hiutaleita.

Puulle kasvaa tukkaa

Pari vuotta sitten suomalaiset ulkoilijat alkoivat raportoida kummallisesta ilmiöstä: lahoavat puut olivat alkaneet kasvattaa itselleen valkoista tukkaa! Leuto talvi toi meille hiusjään, joka on Keski-Euroopassa aivan tuttu näky, mutta täällä vieraampi. Hiusjää vaatii alustakseen lahoavaa lehtipuuta ja tietynlaiset sääolosuhteet: pienen pakkasen ja tyynen ilman. Puun sisältä työntyvä kosteus muodostaa lehtipuussa kasvavan sienirihmaston päihin aivan ohutta, hiusmaista jäätä, joka saattaa olla kymmenenkin senttiä pitkää ja taipua kiehkuroille. Hiusjäätä syntyy vain lehtipuihin, joten lehdot ovat sen bongaamiseen otollisia paikkoja. Huittisissa hiusjäätä on tiettävästi päästy ihailemaan Vanhankosken lehdossa.

Lumikäärmeitä oksilla

Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että lumi ihmetyttää täällä turisteja, mutta joskus se yllättää meidätkin. Varsinkin nollan molemmin puolin vaihteleva lämpötila ja tietynlaiset tuuliolot voivat synnyttää erikoisia näkyjä. Puiden oksille on muodostunut vaakasuuntaisia ja valaisintolppiin pystysuuntaisia lumikäärmeitä, jotka näyttävät uhmaavan painovoimaa. Myös aukeilla paikoilla kuten pelloilla ja järven jäällä harvoin nähtävät lumirullat ovat monen sää- ja keliolosuhteen onnekas summa. Pieniä heinäpaaleja muistuttavia rullia syntyy, kun tuuli pyörittää kosteaa uutta lunta kovalla pinnalla.

Kaksi vuotta sitten Hailuodossa ihmeteltiin tuhansia pieniä jääpalloja, jotka vyöryivät rantaan. Videon palloista voi katsoa Iltalehden sivuilla:
https://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/a/91e0e8a4-fbaa-43a4-85e8-3ebbe4b54c10

Jutussa on käytetty lähteinä Ilmatieteen laitoksen www-sivuja ja englanninkielisen Wikipedian artikkelia Hair ice.