Mitäs nyt sitten tehdään, kun talvilomalla ei pääse ladulle eikä pulkkamäkeen? Pakko ei ole reissata pohjoiseen eikä edes kylpylään, vaan kivaa yhteistä tekemistä voi löytää ihan läheltäkin.

Monet kutsuvat talvilomaa hiihtolomaksi, ja sellainen se alun perin olikin. Idean isänä pidetään kouvolalaista voimistelunopettajaa, joka vuonna 1926 ehdotti Kasvatus ja koulu -lehdessä sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista hiihtolomaa. Santeri Hirvonen kirjoitti, että keväthangilla hiihtäessään lapset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä lopun lukuvuoden puurtamiselle. Pesäpallonkin keksijänä tunnettu urheiluvaikuttaja Lauri Pihkala alkoi ajaa asiaa, ja vuodesta 1933 lähtien kaikki Suomen koululaiset alkoivat viettää viikon mittaista hiihtolomaa.

Hohtavista keväthangista ei ole etelässä tänä talvena tietoakaan. Sukset ja kelkat pölyttyvät varastossa. Osa lomalaisista suuntaa lumen ääreen pohjoiseen, mutta mitäs me muut tekisimme?
— Minulla on tähän aivan lyömätön klassikkoehdotus, joka ei petä koskaan, eli eväsretki metsään, sanoo Suomen Ladun hankesuunnittelija Tuija Laitinen.
— Lapsethan nauttivat hirveästi siitä, kun pääsevät tekemään asioita yhdessä vanhempien kanssa. Tärkein asia on yhdessäolo. Ehdotan että otetaan kaakaot termariin, leivät reppuun ja lähdetään yhdessä metsään. Metsän ei tarvitse olla kaukanakaan. Jo ihan pieni lähimetsä kodin lähellä voi tarjota mahdollisuuden ihanaan yhteiseen retkeen.

Suomen Ladun sivuille (suomenlatu.fi/perheliikunta) on koottu iso määrä vinkkejä siihen, mitä kaikkea perhe voi tehdä yhdessä ulkona. Valtaosaa niistä voi tehdä ympäri vuoden. Tuija Laitinen kehottaa tutustumaan esimerkiksi luontokuntosaliohjeisiin, joissa neuvotaan, miten luontoa voi käyttää kuntosaliympäristönä. Sivuilta voi tulostaa metsään mukaan luontobingon pelattavaksi.

Vastahakoisen taaperon voi houkutella metsään hyvillä eväillä, mutta entä jos kamarissa retkottaa veltto teini? Miten nuoriso saadaan pelikoneiden ääreltä raittiiseen ilmaan? Lahjotaanko, kiristetäänkö?
— Asiantuntemukseni ei riitä kiristysvinkkeihin, Tuija Laitinen pahoittelee nauraen. — Ehkä se lahjonta noista vaihtoehdoista toimii paremmin. Luulen kyllä, että nuoretkin viihtyvät metsässä, kun siellä saa rauhassa, ihanassa ympäristössä liikkua. Kaiken ikäiset nauttivat siitä.
Jos pelkkä metsäretki ei teiniä innosta, häntä voi houkutella kokeilemaan vaikka geokätköilyä tai frisbeegolfia.
— Lähtemisen kynnys on joskus korkea, kun sää ei ole ihan täydellisin ja ihanin, mutta kyllä se joka tapauksessa aina palkitsee. Kannattaa lähteä, ei ikinä kaduta jälkeenpäin, Tuija Laitinen kannustaa.

Lapsi tarvitsee lukukaverin

— Olen tänä talvena hiukan säälinyt lapsiperheitä ihan sen takia, että lapset eivät ole saaneet purettua energiaansa ulkona lumileikeissä, sanoo Päivi Heikkilä-Halttunen, lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkija ja kriitikko ja Lastenkirjahylly-blogin kirjoittaja.

Talviloma tarjoaa hänen mielestään hyvän tilaisuuden viettää laatuaikaa lukemisen parissa yksin ja yhdessä.
— Lukeminen pitäisi brändätä uudelleen. Lasten ja nuorten vanhemmat ovat nyt aika nääntyneitä siitä, että he jatkuvasti roudaavat lapsia harrastuksiin pitkin viikkoa. Perheen yhteinen lukeminen ei vaadi kuljetusta pitkien matkojen päähän eikä tarvita kalliita varusteita. Riittää, että on hyvä lukuvalo, paikka, kirja ja aikaa sen ääneen lukemiseen ja siitä keskustelemiseen.

Jos talvilomaan kuuluu reissaamista, Päivi Heikkilä-Halttunen kannustaa pakkaamaan lukemista mukaan — joko ihan perinteisiä kirjoja tai sitten kirjoja uusilla alustoilla.
— Kannattaa kokeilla, toimisivatko äänikirjat tai sähkökirjat oman perheen kanssa.

Se, löytääkö lapsi lukemisen pariin, riippuu aikuisista.
— On tosi tärkeää, että lapsen tai nuoren lähellä olevat aikuiset tiedostavat oman lapsen kiinnostuksen kohteet ja lapsen lukemisen tason. Usein käy niin, että kun lapsi oppii koulun ensimmäisillä luokilla tai eskarissa auttavasti lukemaan, niin ääneen lukeminen ja kiinnostuminen lapsen lukemisesta kokonaan unohdetaan. Ajatellaan, että lapsi klaaraa sen lukemisen jo ihan itsenäisesti, Päivi Heikkilä-Halttunen harmittelee. Hän suosittelee, että aikuinen pysyisi lapsen lukukaverina aina murrosikään saakka.
— Olisi sellainen tottumus yhteisistä lukuhetkistä. Oltaisiin kiinnostuneita siitä, minkä tyyppisiä kirjoja lapsi tai nuori haluaa lukea. Nähtäisiin vaivaa siitä, että hankitaan niitä kirjoja ja käydään yhdessä kirjastossa.

Jos perheessä on useampia lapsia, vanhemmat lapset voivat lukea ääneen nuoremmille. Sillä on Heikkilä-Halttusen mielestä monia hyviä seurauksia.
— Isommat saavat olla ylpeitä taidostaan. Pienemmän sisaruksen ihailu isomman sisaruksen lukutaitoa kohtaan toimii yhteiseen hyvään siinä mielessä, että he ovat myöhemmin innokkaita oppimaan lukemaan, kun ovat kokeneet yhteiset lukuhetket hyvinä hetkinä.

Iltasatu on perinteisesti ollut perheiden yhteinen lukuhetki, mutta Päivi Heikkilä-Halttunen kannustaa etsimään lukemiselle sopivia hetkiä silloinkin, kun sekä lukija että kuuntelija ovat vielä virkeitä ja vastaanottavaisia.
— Paras laatuaika lapsen kanssa on juuri sitä, että rauhoituttaisiin ja hiljennyttäisiin ja oltaisiin meditatiivisesti yhdessä hyvän kirjan kanssa. Unohdettaisiin kaikki suorittaminen ja säntäily sinne sun tänne. Kirja on hyvä väline hiljentymiseen ja rauhoittumiseen, jota me tällä hetkellä kaivataan kaikki tosi paljon

Päivi Heikkilä-Halttusen kirjavinkkejä koko perheen yhteisiin lukuhetkiin:

Meria Palin: Taikapuikot, Etana Editions 2020. ”Ulkona myrskyää, lunta pyryttää ja tyttö palelee mökissä. Äiti neuloo tytölle lämmintä vaatetta. Sanaton kuvakirja lähimmäisenrakkaudesta.”

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur eli karhu, Mur ja Mustikka, Mur ja tähti, Tammi 2016–2019. ”Pieni karhu uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Kuvakirjojen filosofinen taso puhuttelee eri ikäisiä eri tavoin, mikä on aina hyvän lastenkirjan tunnusmerkki."

Vuokko Hurme & Anni Nykänen: Karkkikirja, WSOY 2019. ”Timanttia tietoa -sarjan avaus, kuvatietokirja karkkien historiasta. Täsmäkirja kaikille herkkusuille, ikään katsomatta.”

Kreetta Onkeli: Selityspakki, kuv. Ninka Reittu-Kuurila, Otava 2013. ”Lyhyitä tarinoita isoista ja tärkeistä lasta ja nuorta askarruttavista asioista, joista aikuisen voi olla vaikea puhua.”

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu? Into kustannus 2019. ”Selkeä, havainnollinen kuvatietokirja ilmastonmuutoksesta haastaa miettimään myös oman arjen ympäristöystävällisiä valintoja.”

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu, suom. Jaana Nikula, Teos 2019. ”Saturomaani pienen Nelson-pojan vaiherikkaasta seikkailusta sopii hyvin ääneen luettavaksi.”